Noniin, jälleen koitti se aika kun pääsimme harjoittamaan käytännön oppeja työelämässä ja verhoilun salaisuuksia haluamaamme verhoomoon.
Päädyin samaiseen verhoomoon jossa olin jo syksyllä viihtynyt, verhoomo VanhaJuttuun.
Pääsin jo ensimmäisestä päivästä alkaen mielenkiintoisten projektien ja alkajaisiki erittäin kauniin tuolin kimppuun.
Tässäpä siis viimeisen about 10 viikon työharjoittelun työsaldoa lyhyesti.
- Ensimmäisenä päivänä siis sain eteeni tämän yllä olevan kaunokaisen. Tuoli oli edestä jo verhoiltu, mutta kiinnitin takaselän pahvit, vanut sekä kankaan. Liimasin myös koristenyörit, jota en ollut ennen tehnytkään. Sain myös hioa ''muovimaista'' maalipintaa rosoisemman näköiseksi ja tuoli sai kivaa luonnetta vielä lisää.
- Muotoilin myös istuintyynyn uudelleen, jotta se sopi paremmin täyttämään selkänojan kolot.
- Seuraavaksi sain eteeni tämän laiskanlinnan + siihen kuuluvan rahin. Tähän verhoilin jo ommellut kankaat päälle. Tätä hommaa tehdessä hermot olivat koetuksella, sillä kangas ei meinannut millään taipua nätisti ja taisinkin leipoa tätä muutaman päivän... Lopputulos on mielestäni siedettävä. Pieniä virheitä siellä täällä mutta ne näkee kun ne tietää. Tässäkin touhussa sain paljon uutta infoa ja oppeja. Kokemusta rikkaampana siis jälleen.
- Nopean välihomman sain Kisälli kirpputorilta, nimittäin vanhan sohvan pohjavöiden uusimisen sekä jousten ompelemisen kiinni vöihin. Tätäkään en ennen ollut tehnyt, joten tässäkin pääsin oppimaan uusia hyödyllisiä taitoja.
- Tässä kuvia ''Orava'' -tuoli projektista. Tähän uusin kaikki pehmusteet ja korjailin vanhaa sik-sak -jousitusta, uusin selkävyöt ja verhoilin. Hioin ja putsasin myös käsinojat jotka myöhemmin petsattiin. Tuolit saivat ihanan piristeen hauskasta orava kankaasta.
- Sitten pääsin perinteisen verhoilun maailmaan, jota olin toivonut kovasti. Yllä Aino Aallon nojatuoli 46. Tästä työstä mielenkiintoisen teki se, mistä sidontalangat kiinnitettiin ja miten. Hankalaa oli tehdä samanlaista sidontaa, sillä vanhat langat olivat täysin ratkenneet. Sain hetken miettiä kuinka vältän saman toistumisen esim. viiden vuoden päästä tekemättä suuria muutoksia. Tässä työssä en päässyt heinäkakun tekemistä pidemmälle kun jo sain kiireellisemmän projektin nenäni eteen. Siitä alempana lisää.
- Pääsin työharjotteluni aikana myös tutustumaan punonnan saloihin. Ah, alusta asti tämä tuntui omalta jutulta. Niin aivot narikkaan -hommaa mutta kuitenkin vaatii sorminäppäryyttä ja tarkkuutta. Tämän tekniikan oppiminen oli mielenkiintoista ja varmasti tulen kokeilemaan punontaa alusta asti itse kun vaan saan siihen mahdollisuuden.
Sitten sen isomman projektin pariin:
- Yllä näkyi lähtökohta tästä pommin jäljiltä olevasta tuolista. Siitä alkoi sitten matka parantelemaan ja kohentamaan sen ilmettä niin hyvin kuin pystyin.
- Hommat lähti käyntiin sillä että purin tuolista istuimen kokonaan ja uusin jousiston. Purin ylimmäisen kankaan selkänojasta ja poistin sen alta paljastuneen veka-vanun. Korjasin käsinojat lastuvillalla. Päällystin selkänojan puuvillavanulla sekä 100grammaisella vanulla.
- Valmiin kakun päälle täytelankalenkkeihin täytin hamppua tasoittamaan läpiveto-ompeleen jättämät aukkokohdat. Sen päälle veka-vanu ja vielä kaksi kerrosta 100grammaista vanua. Tässä vaiheessa pintakäsittelin tuolin jalat; hioin ja petsasin. Sitten vain verhoilemaan...
Valmista tuli!
Kun katsoo edelisen tuolin ennen ja jälkeen kuvia rinnakkain ei voi olla muuta kuin ylpeä mihin pystyy kahden vuoden opiskelun jälkeen.
Olen opintojeni aikana ylittänyt itseni niin useasti etten pysty uskomaan. Olen yllättänyt itseni vieläkin useammin.
Silloin kun lähdin verhoilua opiskelemaan en voinut kuvitellakkaan miten se vie mukanaan.
Tulen aivan varmasti tulevaisuudessa perustamaan oman pienen verstas-ateljeen, jossa teen maalauksien lisäksi myös pieniä verhoilutöitä.
Siihen asti katsotaan päivä kerrallaan.
- Joseffiina
