tiistai 28. helmikuuta 2017


Palanen sitä 

perinteistä










Projekti :

Asiakastyö III

( Nimesin tämän 
Joulupukin tuoliksi.)




















...


Oi kuinka hypinkään ilosta kun sain vihdoinkin perinteisen verhoilun urakan eteeni. Verhoilun opinnoissa voit erikoistua tietylle verhoilun osa-alueelle, jos sitä siksi voi kutsua. Tiesin oikeastaan jo alkumetreillä tällä opintotaipaleella että haluan erikoistua perinteiseen verhoiluun. Muut vaihtoehdot ovat joko teollinen eli nykyaikainen tai ajoneuvoverhoilu.

Olen aina ihaillut vanhoja huonekaluja ja erityisen kiinnostunut niiden alkuperästä ja siitä mitä tarinoita esimerkiksi tuoli kertoo. Tämän tuolin parissa pääsin ensimmäistä kertaa kunnolla asiakaskontaktiin, sillä sain vapaat kädet ehdotella kangasvaihtoehtoja. Oli aivan ihanaa olla osa suunnitteluprosessia sekä toteuttaa omaa visuaalista silmää.

Minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, mistä väreistä asiakas voisi pitää, joten lähdin avoimin mielin katselemaan erilaisia kankaita. Halusin jotakin romanttiseen päin menevää, mutta silti rauhallista värimaailmaa. Tällä hetkellä olen innostunut muutama postaus sitten esittelemistäni syvänsinisistä sävyistä ja ajattelin että se sopisi kauniisti juuri tämän tumman puunsävyn kaveriksi. Asiakas sanoi kuitenkin ettei hänen kotiinsa sopisi sininen, mutta hän rakastui muuten kankaaseen. Etsimme vastaavan mutta punaisena. Ja kaikki olivat tyytyväisiä.


...


Ei muuta kuin hommiin!





  • Tältä tuoli näytti kun olin poistanut kankaan sekä harmaan vanun. Tämä kaveri oli silminnähden kärsineen näköinen. En kuitenkaan päättäntyt lähteä purkamaan sitä kokonaan pois vaan päätin tehdä tarvittavat korjaukset vahvistamaan vanhoja rakenteita.




 ...






  • Täytin selkänojaa, muokkasin pehmustetta ja lopuksi lisäsin 200g vanun päälle. Lopuksi naulasin lakanakankaan tiiviisti pitämään pehmustusta paikoillaan. Muita korjauksia ei selkänoja vaatinutkaan.





...






  • Istuinosa vaatikin jo hieman enemmän toimenpiteitä. Uusin istuin''kakun'' juutikankaan ja tein siihen uudet läpivedot. Muotoilin meriheinän sen päälle ja lisäsin uuden varmaan vanun kun muoto oli kaunis. uusin myös kakun alla sekä sivuilla kulkevat juutikankaat.





... 


  • Seuraavaksi pingotin lakanakankaan myös istuinosaan mahdollisimman tiukasti ja muotoa mukaillen. Ensin syvyys suunnassa, sitten leveyssuunnassa. Tämän jälkeen ompelin vielä sen piilotikein kanttiin kiinni.






... 



  • Sitten vuorossa on reunatukien rakentaminen ja ompeleminen. Näiden tukien tehtävä on nimensä mukaisesti tukea reunaa painumasta liikaa tuolilla istuttaessa. Se myös tekee kaavoittamisesta paitsi helpompaa myös reunan muodosta kauniimman. Yleensä reunatuet tehdään meriheinästä eikä jouhesta, jota minä olen vahingossa käyttänyt.




...




  • Kun Sivuillekin on pingoitettu lakanakankaat on kaavoittamisen aika. Kaavoitus toimi tässäkin tuolissa aivan samoilla tekniikoilla kuin aikaisemmin, ainoastaan pahvikaavoja en tehnyt eikä niitä perinteisessä verhoilussa yleensä käytetäkään.







...






  • Kuvassa näkyy että olen pingoittanut kankaan istuin osaan josta rupean sitten määrittämään sauman paikkaa. Istuimen sauma sekä kaksi sivusaumaa käsinojien takana ovat ainoat ompelukohteet tässä tuolissa. 






...


  • Haastavinta tämän tuolin kaavoituksessa oli ehdottomasti kuvion toistaminen sekä kohdentaminen. Onnistuin mielestäni kohtalaisesti. Tuolista tulee kuninkaallinen ja se on kerännyt kehuja ohikulkijoilta.







Toistaiseksi tuoli jäi tämän 

näköisenä odottelemaan 

jatkoa.


Palailen varmasti vielä tämän työn parissa.
En malta odottaa että se valmistuu.






- Joseffiina


maanantai 13. helmikuuta 2017















Rahien hurja muodonmuutos




Projekti :

Keilahallin rahit











 Verhoilupajaan oli tupsahtanut yhtenä aamuna ''muutamia'' raheja vinopino. Nämä kevyesti sanottuna kulahtaneet myrkynvihreät oli tarkoitus koko luokan voimin verhoilla uudelleen.






  • Itselleni siunaantui kolme pientä rahia, sekä myöhemmin pitempi versio, verhoiltavaksi. Purkaminen pyrittiin tekemään kaikille raheille samanaikaisesti eikä yksitellen.
  • Ensin poistettiin tietenkin päällinen ja alakehikko. Alta paljastui repaleinen ja kasaan painunut vanukerros jonka alla rönsyilevät vaahtomuovit, molemmat otettiin irti. Vaahtomuovit säilytettiin, mutta ne liimattiin uudelleen. Vanu uusittiin.
  • Kun pehmustus oli kunnossa alettiin suunnittelemaan leikkuukaavaa kankaalle. Leikkuukaavion idea on vähentää kangashukkaa ja nopeuttaa projektin etenemistä sekä sen avulla vältetään turhat virheet. Sitten ei muutakun ompelemaan...





Ensin ommeltiin kaikki sivut yhteen, 
sitten sivut kannen kanssa yhteen. 
Kannen saumaan ommellaan vielä katesaumat.








Tässä vielä lähikuvaa kulmien nitomisesta. Tämä työvaihe oli näiden rahien tekemisessä ehdottomasti kaikista hankalin. Hankalin sen takia että kulmat oli saatava mahdollisimman näteiksi, ilman niittien purkamista, sillä keinonahkaan jää helposti rumia jälkiä niiteistä.

















Tadaaa! Siinä ne nyt ovat.
 Kovan työn ja stressin jälkeen vihdoin valmiina. Olen tyytyväinen ja helpottunut että rahit valmistuivat annettuun deadlineen mennessä.

Nyt jos en osaa kuutiorahia ommella niin en sitten koskaan. 

 Nähdään ensi kerralla! 














- Joseffiina