Ensikosketus kaavoittamisen 

ja tuolin ompeluun...

Olin saanut perhmustukset paikoilleen edellisellä viikolla ja oli aika siirtyä kaavoituksen pariin. Jännitin todella paljon kaavoitusta, istuinosan ompelua puhumattakaan kankaan leikkaamisesta... Se tunne kun tiedät, että edessä on arvokas asiakkaan maksama kangas ja sakset kädessä siinä mietin että onkohan musta tähän nyt alkuunkaan. Muutaman pitkän hengenvedon jälkeen uskalsin ryhtyä toimiin.

Kaavoitus itsessään on moniosainen prosessi.

Itse toimin näin:

• Mittasin istuinosan päälikappaleen leveyden sekä korkeuden aina leveimmästä kohdasta (+saumavarat). Mittojen mukaan leikkasin lakanakankaasta sopivan palan jonka laskin istuinosan päälle.

• Kiinnitin lakanakankaan heftiin istuinosaan.

• Istuinosan kappaan tarkoituksena oli ommella kaksi saumaa, jotka jäävät piiloon selkänojan taakse. Tarkistin saumojen paikat ja mittasin ns. etukapan leveyden saumasta saumaan saumavarat mukaan lukien. Tein saman myös ''takakapalle'' ja leikkasin molemmat kappaleet lakanakankaasta.

• Kiinnitin myös kappaosat heftiin istuinosaan siihen kohtaan jossa halusin sauman kulkevan.

• merkkasin kynällä molempiin kankaisiin merkinnät missä ompele kulkisi. Tässä vaiheessa merkitsen myös ompelumerkit ja kapan saumojen kohdat.

• Seuraavaksi merkitsin saumavarat kulkemaan merkitsemistäni viivoista 1,5cm ja leikkasin ylimääräiset suikaleet pois. Tämän jälkeen koeompelin lakanakankaasta vedoksen, tein mahdolliset muutokset ja aloin kopioimaan kangaskaavaa pahvikaavaksi.

• Nidoin kangaskaavat kaavapahviin ja kopioin kaavat pahville. Merkkasin keskimerkit, kopioin ompelumerkit sekä muut merkinnät kuten saumamerkinnät. Pahvikaavan mukaan lähdin leikkaamaan oikeaa kangasta. Tuolin saumaan lisättiin vielä musta muovinen tere, ja eikun ompelemaan!

   

• Ensiksi ompelin mustan muoviteren istuinosan pääliseen. Sitten ompelin yhteen kapan osat jotka kiinnitin yhteen päälisen kanssa. 

• Sovitin päälle ja tein vielä muutamat lankasuoramuutokset ennen istuimen lopullista kiinnitystä.

• Kun istuin oli paikoillaan aloin päällystämään selkänojaa. Ensiksi kiinnitin lakanakankaalla heftiin niin sain ja merkitsin kankaan tarpeen. Tästä en tehnyt pahvikaavaa vaan leikkasin oikeaa kangasta lakanakankaan perusteella. Ensin kiinnitin etuosan, lisäsin kaksi nappia ja siirryin käsinompelemaan takaselkää kiinni. Lisäsin takaselkään vielä vanun ennen kankaan kiinnitystä.

Vielä loppusilaukset

ja ensimmäinen asiakastyöni on valmis!

Pakko kyllä olla ylpeä tästä ensimmäisestä verhoilutyöstä. Onnistuin mielestäni hyvin ja selvisin näppärästi eteen tulleista haasteista.

- Joseffiina

Verhoilu-unelmia...

kuvat: Pinterest

Viimepäivät olen ahminut tahallisesti ja vahingossa verhoiluinspiraatiota. Pinterestissä törmäsin toinen toistaan kauniimpiin kuviin ja ihastuin syvänsiniseen sävyyn kankaissa. Tälle alalle hakiessa en ollut täysin varma voiko verhoilusta tulla se mun juttu, mutta näyttääpi siltä että voi hyvin tullakin. On aivan ihanaa päästä toteuttamaan kädentaitoja sekä pääsemään lähemmäksi unelmia sisustuksen parissa. Rakastan haasteita sekä uuden oppimista ja tuntuu että olen täysin oikeassa paikassa.

Tästä on hyvä jatkaa opintoja sillä tällä verhoilijan alulla on suuri palo toteuttaa itseään ja kaataa muureja unelmien tieltä!

- Joseffiina

Ensiaskeleet

Ennen uudelleen verhoilua tarkistin, 

että tuolin rungon liitokset ovat kunnossa ja kestävät.

• Kun liitokset on tarkistettu ja tarvittavat liimausta vaativat kohdat on saatu kasaan alkaa tuolin uudelleen rakentaminen.

• Aloitin istuinosan jousien kiinnittämisellä. Jousien päälle nidoin apukankaan (sertinki) ja taitoin sen yksinkerroin niin että taitos tulee ylöspäin. Tästä vaiheesta unohdin tietenkin ottaa kuvan.

• Seuraava vaihe oli täytewulstin kiinnitys. Wulsti toimii uudessa verhoilussa vanhan köyden paikalla tuomassa tuolille ryhtiä. 

• Wulsti kiinnitettiin vielä lakanakankaalla paikoilleen niin, ettei se pääse liikkumaan ajan saatossa vaan pysyy tiukemmin siinä kohdassa johon sen verhoilin.

Kumihanskat käteen ja liimaamaan!

• Tämä ihanaa vaaleanpunainen tahmea mönjä on verhoilijan tosiystävä, Super Wellu! Istuimen pehmustus rakentui kahdesta osasta; joustinkankaan päälle keskelle istuinta liimattiin pienempi vaahtomuovinpalanen, joka tuo istuimeen pehmeyttä, pyöreyttä sekä estää pehmusteen lättenemisen käytössä. Päälle paksumpi vaahtomuovi päällipehmusteeksi.

• Sitten on istuinosan pehmustus varttiavaille valmis. Siirsin sen hetkeksi sivuun odottamaan ja otin käsittelyyn selkänojan.

• Samalla tavalla myös selkänojan kaari sai tuekseen täytewulstin sekä lakanakankaan pitämään sitä paikoillaan.

• Selkänojan pehmustus ei ollutkaan aivan niin simppeli kuin istuimen, sillä tavoitteena oli rakentaa mukava sekä selkänojan muotoa imarteleva pehmustus. 

• Tavoitteeseen päästäkseni rakensin kuvassa näkyvän ''palapelin'' eri paksuisista ja tiheisistä vaahtomuovipalasista kunnes olin tyytyväinen (lue: kunnes opettaja oli tyytyväinen).

• Kun paletti oli koossa ja liimattu, liimasin kevyesti vielä päällipehmusteen jonka nidoin selkänojan taakse pehmustamaan wulstiakin.

100g vanu pisteenä iin päälle ja tuoli on valmis kaavoitusta ja varsinaista verhoilua varten!

- Joseffiina

Matka alkaa

Tällainen elämää nähnyt tuoli tuli minulle verhoiltavaksi ensimmäisenä asiakastyönä.

Tämä arviolta 50-lukulainen tuoli oli omaan makuun liian kova ja jouset tuntuivat istuessa. Lähdin töihin pelonsekaisin ja innokkain fiiliksin. Kyllä tästä hyvä vielä tulee! Kaivoin työkalut esiin ja rupesin purkamaan.

Vanhan tuolin verhoilu
on paras opettaja.

• Purkaminen lähti käyntiin vanhojen niittien sekä kankaan poistamisella. Käytin kuvassa näkyviä välineitä; niitinnostajaa, pihtejä, -- sekä vasaraa verhoilunaulojen poistamiseen.

• Tuolin purkamisessa kiinnitin huomiota siihen miten ja mistä eri materiaaleista tuoli on rakennettu, jotta voin kopioida ne verhoillessani uudelleen.

• Vanhan kankaan alta löytyi harmaata ''sekakuituvanua'' sekä istuimesta että selkänojasta. Selkänojassa oli vielä päällimmäisenä pehmusteena tuo sininen kangasta muistuttava ''vanu''. Istuinosassa harmaa vanu toimi ainoana pehmusteena, joka lienee vaikuttaneen tuolin kovuuteen istuessa.

• Istuinpehmustuksen alta paljastui kolme kappaletta lättäkierrejousia, jotka myös purettiin pois.

• Sekä istuinosassa että selkänojassa oli reunoilla verhoilu ''köyttä'' tuomassa muotoa sekä ryhtiä. Selkänojasta löytyi vielä ristiselkää tukeva jouhipehmuste.

• Kun tuoli oli riisuttu paljaaksi verhoilumateriaaleista, viimeistelin pinnat hiomalla vanhat liimajäljet sekä epätasaisuudet pois.

Tuoli on valmiina uudelleenverhoilua varten.

- Joseffiina